Anna äänesi sille joka saa sen kuuluviin. - Valtuustovaalien äänestys 6.–27.11. Tutustu ehdokkaisiin

Metsäasiantuntija aina rinnallasi

“Onnellinen asiakas on sellainen, joka on tavoitettu ihmisenä, tullut kunnioittavasti sekä ystävällisesti kohdatuksi ja jonka kanssa metsäasiat on yhdessä saatu tehtyä siten kuin metsänomistaja on halunnut”, kertoo Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjalan metsäasiantuntija Päivi-Elina Huttunen. Voidaan sanoa, että Huttusella (57) on tästä kokemusta sillä hän on ollut töissä 33 vuotta metsäasiantuntijana eteläisessä Tuupovaarassa Pohjois-Karjalassa.

Asiakkailta kuullun palautteen mukaan Huttunen on helposti lähestyttävä tyyppi, jolta voi ja uskaltaa kysyä joskus myös tyhmiäkin kysymyksiä metsäasioissa. Alunperin Lieksasta kotoisin oleva ja metsäinsinööriksi valmistunut Huttunen on vuosikymmenten ajalta kertyneen metsäkokemuksensa vuoksi rautainen metsäammattilainen, joka tietää ja tuntee oman työalueensa metsien ja metsänomistajien asiat läpikotaisin.

“Luin lukioaikana ammatinvalintaoppaasta metsätalousinsinöörin toimenkuvasta ja totesin työkuvan olevan sellainen mistä minä pidän - ja sanon tänä päivänäkin samaa. Vaikka työ ja työnteon tavat ovat muuttuneet vuosien saatossa paljonkin, olen erittäin tyytyväinen omaan työnkuvaani. Työni on edelleen ihmisiä ja metsää. Toimistolla tehtävä työ on nykyään täysin tietokoneella tehtävää. Minulle on kuitenkin tärkeää, että pääsen metsään joka työpäivä”, kertoo Huttunen.

Tyypillistä työpäivää Huttusella ei ole sillä jokainen päivä on erilainen. “Aamulla olen yleensä toimistolla vähän aikaa ja katselen sähköpostit sekä OmaMetsä-palvelun kautta tulleet yhteydenotot ja hoidan juoksevat asiat alta pois. Tämän jälkeen lähden metsään yksin tai yhdessä metsänomistajien kanssa. Loppupäivästä teen tarvittavat paperityöt.”

“Tuo on hyvä suunnitelma, mutta noin tapahtuu melko harvoin, koska aina tulee eteen jotain yllättävää: Alkaa joku savotta tai tulee jokin muu heti selvitettävä asia”, Huttunen naurahtaa.

Metsäasiantuntijan työvälineet ovat muuttuneet paljon ajan ja myös digitalisaation myötä. Nykyään metsään otetaan mukaan myös maastotietokone sekä nettiyhteydellä varustettu älypuhelin erilaisine mittaus- ja karttasovelluksineen. Vaikka uusista työkaluista on paljon apua, Huttunen tykkää kulkea metsässä usein kynän, paperin, kartan sekä relaskoopin kanssa. Katvealueet valtakunnan rajalla mykistävät teknisiä apuvälineitä, mutta perinteiset työvälineet toimivat aina.

Myös aktiivinen metsänomistaja hyötyy oman metsäasiantuntijan palveluista

Mutta ketä ovat Huttusen asiakkaat, Tuupovaaran alueen metsänomistajat? Vastauksen löytämiseksi, meidän on matkattava Hoilolaan, Ritoniemen tilalle.

Mantsisen metsätilan historia juontaa juurensa usean vuosisadan taakse sillä aikoinaan se on ollut Venäjän keisarikunnan vuokratila eli lampuoti. Mantsisten suvun haltuun tila päätyi 1800-1900-lukujen vaiheessa, kun Matin isoisä Andrei anoi siihen omistusoikeutta Venäjän tsaarilta. Vuonna 1959 Matin isä Nikolai osti tilan veljeltään ja vuonna 1980 tapahtuneen sukupolvenvaihdoksen jälkeen tila periytyi Matille sekä naimakaupan mukana myös Seijalle. Viime vuosiin saakka Matti oli päävetovastuussa tilan ja metsien hoitamisesta, mutta puolitoista vuotta sitten Matti jättäytyi sivummalle ja möi oman osuutensa. Mantsiset perustivat oman maatalousyhtymän, jonka metsistä Seija omistaa 50 prosenttia ja heidän neljä aikuista poikaansa toisen puolikkaan. “Seija sai minusta itselleen hyvän rengin”, Matti virnistää tuvan pöydän toisesta päästä.

Mantsiset ovat aktiivisia metsänomistajia ja tehneet paljon asioita itse vuosien varrella: jatkuvat hankintahakkuut, puukaupat, nuorien metsien harvennukset, raivaukset ja taimien istutukset. Metsänhoitoyhdistyksen kautta on taasen saatu taimia, suunniteltu ja tehty leimikot yhdessä sekä yhtymän perustamisen jälkeen myös taimikoiden varhaisperkaukset on tehty yhdessä.

“Ruuhkavuosina ei ollut juuri aikaa muille asioille, mutta omassa mielessäni olen arvottanut metsää ja metsäomistajuutta aina korkealle. Lapsuudenkodista saakka metsä on ollut hyvin tärkeässä roolissa ja oma isänikin hoiti perheemme metsätilamme innokkaasti. Lisäksi kaksi veljeäni ovat metsätalousinsinöörejä, joten sukurasitetta siis löytyy. Siinä vaiheessa, kun karjasta luovuttiin 12 vuotta sitten, työt vähenivät radikaalisti ja jäi aikaa. Mutta sitten lähdin muiden mukaan taimikoiden ja leimikoiden tekoon ja siitä homma lähti vähän isommin käyntiin” Seija kertoo.

Aiemmilla vuosikymmenillä Seijan ajan veivät pääosin kasvavat lapset sekä oman tilan lypsykarja, mutta metsäasiat ovat osoittautuneet myöhemmin niin mielenkiintoiseksi, että ne ovat vieneet tämän mukanaan.

Mantsiset ja Päivi-Elina ovat olleet metsäasioissa yhteistyössä 90-luvun puolesta välistä saakka, siitä lähtien kun Päivi-Elina siirtyi vastaamaan metsäasioista Hoilolan alueella. “Päivi-Elina on helposti lähestyttävä tyyppi ja aika kuluu rattoisasti puhuen, kun itäsuomalaisia naisia molemmat olemme. Meillä on samanikäisiä aikuisia lapsia ja miltei samanikäiset lapsenlapsetkin, joten on muitakin puheenaiheita kuin pelkät metsäasiat”, Seija tuumaa. “En tunnusta, että näin olisi käynyt”, Matti lisää viattomasti.

Metsänomistamisessa ja metsäasioissa mennyt ja tuleva kulkevat samaa polkua ihmisiltä ihmisille.

Metsä merkitsee meille suomalaisille monia eri asioita. Metsänomistajien tavoitteet metsälle ovat todella erilaisia ja metsäasiantuntijan on aistittava mikä kenellekin on tärkeää. Toisille kyse on taloudellisesta seikasta, toisille suojeluasiat ja ilmastoasiat hiilinieluineen ovat todella tärkeä ja ajankohtainen osa arkipäivän elämää, jotka on pakko ottaa huomioon. Suomalaisten metsäsuhteen muutos näkyy myös siinä, että Tuupovaaran ja Hoilolan alueella yli puolet metsänomistajista asuu jo muualla missä heidän metsätiluksensa sijaitsevat.

“Meille metsänomistaminen on tarkoittanut toimeentuloa, sillä olemme eläneet metsätalouden tuloilla karjanhoidon loputtua eikä eläketulojakaan ollut silloin vielä karttunut.”

”Metsä on minulle paikka, jossa voin harrastaa omien voimieni mukaan kaikkea pientä metsänhoidollista puuhaa, voin lähteä raivaussahan kanssa metsään, jos siltä tuntuu. Otan kahvin mukaan ja nautin sen kannon päällä, se on retki minulle. Metsä tuo myös turvallisuuden tunnetta, taloudellista turvaa sekä minulle se merkitsee myös tietynlaista isänmaallisuutta ja perinteen jatkamista. Hyvinkin konkreettista tässä rajan vieressä”, Seija kertoo.

Nykyään Seija ja Matti viettävät aikaa Hoilolassa kaksistaan, sillä pojista kaksi asuu Joensuussa ja kaksi Etelä-Suomessa. Metsäasiat ovat alkaneet kiinnostaa lapsia myöhemmällä iällä, ja osa tulee jopa talvilomallakin metsätöihin omalle metsäpalstalleen. “Kun aika jättää niin toivottavasti nuorempi sukupolvi jatkaa metsätilamme hoitamista ja metsätila pysyy suvussa tulevaisuudessakin. Toivon, että lapset tykkäisivät aidosti siitä ja olisivat hyvillään, että tällainen paikka on olemassa. Kunhan hommat toimivat hyvin niin myyn sitten aikanaan oman osuuteni pojille pois.” Seija kertoo.

Seijan ja Matin omien kokemusten perusteella Mantsiset suosittelevat Metsänhoitoyhdistyksen oman metsäasiantuntijan tarjoamia palveluita. “Meidän mielessämme kyseessä on puolueeton taho, joka ei ole taloudellisesti sidoksissa esimerkiksi suureen metsäyhtiöön vaan ollaan aidosti metsänomistajan puolella. Isojen yhtiöiden kanssa tulee tunne, että toimitaan vain yhtiön parhaiden etujen mukaisesti. Vastauksia askarruttaviin kysymyksiin saadaan virallisen työajan ulkopuolellakin ja palvelut, joita olemme tarvinneet ovat löytyneet”, Seija ja Matti toteavat.

Päivi-Elinalta kysyttäessä palkitsevinta omassa työssä on, kun metsänomistajan asioita tehdään niin, että asiakkaan halut ja tarpeet täyttyvät.

“Kun ajattelen omaa työtäni niin tärkein ominaisuus siinä on tulla ihmisten kanssa hyvin toimeen. On oltava ensin ihminen ihmiselle, jotta pääsee asiakkaan luo ja luottamus syntyy. Sen jälkeen vasta otetaan esille metsäasiat kunkin metsänomistajan kohdalla. Metsänomistajien tavoitteiden kirjo on todella vaihteleva. Tänä päivänä on herkästi aistittava eri ihmisten erilaiset tavoitteet oman metsänsä suhteen”, tämä toteaa. Uusille tai tuleville maanomistajille Päivi-Elina haluaa lähettää terveiset:

“Oletpa uusi tai tuleva metsänomistaja missä päin Suomea tahansa, ota yhteys Metsänhoitoyhdistykseen. Löydämme sinulle oman ihmisen – oman paikallisen metsäasiantuntijasi. Voi ja kannattaa ottaa yhteyttä, vaikka olisit vasta suunnittelemassa asiaa tai kenties harkitsemassa ostopäätöstä.”

Ota yhteyttä, täällä me olemme

Tilaa yhdistyksen uutiskirje

Tilaa yhdistyksen uutiskirje

Tilaamalla uutiskirjeen, saat sähköpostiisi tiedotteita tapahtumistamme, ajankohtaisista metsäuutisista sekä puukauppatilanteesta ja puun hinnasta.

Tilaa uutiskirje